"Loveless.. ~"

Eräs ilman rakkautta,

onko sellaisiakin?

Eräs ilman tunteita,

onko siis vielä tälläisiäkin?

Kumotaanko malja sen kunniaksi?

- Hejssan! -

Ei ole tapahtunut oikein paljoa mitään erikoista lähipäiviin... Noh, eilen ryssin koulun ulkorappusil kivasti; Polvi aukes ja huomasin sen vasta yli tunnin päästä! (Kun pääsin koulusta kotiin, niin silloin!) Oli housut "hieman" veressä... En olis uskonut, että minen polvi olis pulputtanut verta niin älyttömästi... Pattikin on siihen ilmaantunu ~ 

...

 

Yritänkö olla mukamas täydellinen? Täydellinen varmaankin kärsii niin vitust... Eihän minua olla ymmärretty lainkaan... Ja huomaan, etten ymmärrystä enään tarvitse. Olen jo päättänyt rikkoa tabua, joten nyt kärsinkin sen. En jaksa edes välittää, mitä minusta puhutaan... Olen jo tottunut siihen alakoulu ajoista lähtien. u_u 

Elänkö muka onnellisesti? Onko sairaana eläminen muka ihanaa? Onko huomiotta jättäminen hauskaa omassa perheessä? Menetin sen eräänkin vain naiivisuuteni takia ja auttamalla heitä kahta... Oikeastaan kolmea. Noh, en syytä tästä ketään, muuta kuin itseäni. Siihen pyrinkin. 

"Se taisikin olla sittenkin turha uhraus"

- Tätä he eivät tainneet kuulla. 

"Se on teille tabu, jota en saa kertoa"

- T'ätä he eivät muistaneet

Miksi teen näin? Vain, koska olen ikävä ja inha? Jos joku pitää minua sellasena, niin pitäkööt. Kuka nyt sitten oikeasti tunsikaan minut...? 

Minäkö petin?  En olisi sanonut niin, ellei noita kauniita lauseita olisi minulle ikinä sanottu;

"Et voi ymmärtää"

"Ois parempi, et jätät sen" 

Vikaa on ollut myös omassa itsessäni. Ehkä enimmäkseen. Onko kukaan nähnyt minun ikinä suuttuvan? Vihaisena saatan olla erittäin pelottava... Ja siksi myös toivonkin, etten ikinä suuttuisi.. Vihaisena, jopa vähänkin kärttyisenä saatan päästää suustani mitä ihmeellisempiä  julmuuksia. Pelkään myös menettäväni vielä kontrollinkin ja kävisin jonkun kimppuun... Se on näet huonoja puoliani... u__u

"Lempeys on osa sitä julmuutta, jonka koit"

Tässä kaikki sanani, jotka tahdoinkaan tässä sanoa. Kiitos, jos jaksoitte lukea tämän teidän mielestänne olevan säälittävän tekstin. Suosittelen ajattelemaan ensin, ennen kun nettiin pistää yhtään mitään.

En ole näet täydellinen, olen aina vihannut itseäni

Enkä edes yritä olla täydellinen, taistelen vain eteenpäin

En jaksa edes koulussakaan näyttää masentunutta koko aikaa, sillä opet ku jaksaa kysellä siihen syytä. :P Todellisuudessa luokanvalvojani on jo kysellytkin sitä, että kiusataanko minua vaiko ei, kun jään useimmiten yksin.

Ettekö ole vielä huomanneet? Olen jäänyt YKSIN ja teitä on monta. Saatte puolestani pitää kakarana. Itse toivotan teille hyvää loppuelämää, ilman minua...

Sillä ilman minua teille ei kävisi loppupelissä kuinkaan...

Eli loppupelissä olen näet jo luovuttanut, siinä kaikki ~ 

...

Nostalgista, oli pakko purkaa kaikki kirjoittamalla ne tänne. Harvoin nyt tommosia kirjoittelen, mutta... Tämä olikin poikkeusjuttu ~ En usko, että kukaan tätä lukee tosissaan, mutta.. ~

~ Tämä ei ollut puolustus, vaan fakta juttu ~

  - Vi ses! -