- Hei taas! -
En ole taas muistanut kirjoitella, mutta eipä myöskään ole mitään erikoista tapahtunut. En lähtenyt tänään kouluun, sillä matka kohti Päijät-Hämeen keskusraitaalaan odottaa tuossa päivemmällä. Äiti ei tahtonut päästää minua kouluun... ;__; (Oisin niin mielelläni mennyt...)
Joten en tässä ole kerennyt oikeastaan tekemään mitään! Heräsin vastikään ja tulin tähän datailemaan joksikin aikaa... Ajattelin kohta katsoa sen "Kill me Babyn" loppuun ja muutaman jakson sitä "Fairy Tailia". Kun ei ole oikein mitään muutakaan tekemistä... :3
Heh, taitaa jotkut koulusta huojentua, kun en ole ilmaantunut paikalle. Joidenkin mielestä olen pelottava... (huhua kuullut) x'DD No olenhan minä ne säikyt katseetkin huomannut... Mikä minussa on niin pelottavaa? : D Varmaan on kuullut taustoistani... (Hei, en meinannut, että olisin rikollinen! xDD ) Onneksi ystäväni eivät pelkää minua... Se olisi jo suuri riski ^^''
Isosiskoni nauroi minulle....
Isä oli mennyt hänelle kertomaan, että aion päihittää isosiskoni koulun käynnissä. Tekihän se kipeää, kun oma sisko nauraa... Pitää vissiin turhana unelmana? Pitää aivan varmasti idioottina... JA SEHÄN NÄHDÄÄÄN!!! ÒnÓ /
Ajattelin laittaa tähän pienen pätkän tulevasta sarjakuvastani tarinan muodossa C:: Mutta vain vähän, ettei kukaan saisi ideaa kopioida sitä omakseen... u__u
~ Courtmaiden and Devil ~
"Oli myrskyinen syysilta, jonka vietin itsekseni kotona, jälleen kerta. Kävelin yläkerrasta alakertaan, jääkaapin luokse. "Ei hitto, eihän täällä ole juustoa!" parahdin, kun kaivoin jääkaapin sisältöä. Ajattelin tehdä itselleni lämpimän voileivän. Noh, sekin yritys valui hukkaan. Panin kaiken muun takaisin jääkaappiin, mitkä olin ottanutkin; tomaatilla maustetun tonnikalan ja ruohosipulin. Huokaisin syvään. "Hyvä Milena, teit tämän taas kerran!" kirosin itselleni ääneen, huokaisten. Painuin takaisin yläkertaan, kun ei minulla täällä alhaalla mitään muutakaan asiaa oikein ollut. Ruokahalunikin katosi samassa...
Palattuani yläkertaan, omaan huoneeseeni huomasin jättäneeni ikkunani auki. Hitto, sen myötä oli sitten satanut sisälle, ja lattia oikein lainehti sateen jäljiltä. "Ei voi olla tottah..." voivottelin, tehden facepalmit ja hain viereisestä vessasta pyyhkeen ja päätin kuivata lattian. Polvistuin lattialle, tummansuorine kutrineni valahtaen lattialle saakka. Pitkät hiukseni häiritsivät lattian kuivaamista. Siirsin ne sivuun ja hinkkasin lattian kuivaksi. Pian kuulin taputusta selän takaanta. "Bravo, tyttönen!" kuului ääni, joka kannusti. Säikähdin kovasti, ja reaktionomaisesti käännyin ympäri äkkiä. Näin, kuinka takanani olleessa sängyssäni istui pitkän ja hoikan oloinen mies, vai poikako se oli? Pojalla oli lyhyet, valkoiset hiukset ja pelottavan punaiset silmät. Kasvoillaan pojalla oli outoja kuvioita, joista en saanut mitään selvää.. Poika oli pukeutunut mustiin, tiukkoihin vaatteisiin. Hän näytti niissä todella viehättävältä, mutta en saanut langeta siihen. "Ku-Kuka sinä olet?" kysyin ääni täristen, nojautuen siihen vaaleahkoon seinään silkasta pelosta. Olihan se nyt outoa, kun joku outo tyyppi tulee huoneeseeni jostain tietämättömästä. Se tyyppi nousi sängystäni ja läheni minua. Kohdallani hän polvistui eteeni ja virnuili lempeän ovelasti. Hän tarttui hellästi käteeni ja suukotti sitä. Mitä hemmettiä? "Olen ikioma palvelijanne, aina ja ikuisesti. Kutsukaa minua nimellä Michael" poika sanoi suukotettuaan kättäni kerran. Olin sekavassa tilassa, ja olin vähällä pyörtyä. Vaalea ihoni kalpeni entisestään ja kaikki alkoi hämärtyä... Kunnes tajusin olevani pian omassa sängyssäni. Se kävi äkkiä. Mitä oli oikein tapahtunut...?"
"Oli myrskyinen syysilta, jonka vietin itsekseni kotona, jälleen kerta. Kävelin yläkerrasta alakertaan, jääkaapin luokse. "Ei hitto, eihän täällä ole juustoa!" parahdin, kun kaivoin jääkaapin sisältöä. Ajattelin tehdä itselleni lämpimän voileivän. Noh, sekin yritys valui hukkaan. Panin kaiken muun takaisin jääkaappiin, mitkä olin ottanutkin; tomaatilla maustetun tonnikalan ja ruohosipulin. Huokaisin syvään. "Hyvä Milena, teit tämän taas kerran!" kirosin itselleni ääneen, huokaisten. Painuin takaisin yläkertaan, kun ei minulla täällä alhaalla mitään muutakaan asiaa oikein ollut. Ruokahalunikin katosi samassa...
Palattuani yläkertaan, omaan huoneeseeni huomasin jättäneeni ikkunani auki. Hitto, sen myötä oli sitten satanut sisälle, ja lattia oikein lainehti sateen jäljiltä. "Ei voi olla tottah..." voivottelin, tehden facepalmit ja hain viereisestä vessasta pyyhkeen ja päätin kuivata lattian. Polvistuin lattialle, tummansuorine kutrineni valahtaen lattialle saakka. Pitkät hiukseni häiritsivät lattian kuivaamista. Siirsin ne sivuun ja hinkkasin lattian kuivaksi. Pian kuulin taputusta selän takaanta. "Bravo, tyttönen!" kuului ääni, joka kannusti. Säikähdin kovasti, ja reaktionomaisesti käännyin ympäri äkkiä. Näin, kuinka takanani olleessa sängyssäni istui pitkän ja hoikan oloinen mies, vai poikako se oli? Pojalla oli lyhyet, valkoiset hiukset ja pelottavan punaiset silmät. Kasvoillaan pojalla oli outoja kuvioita, joista en saanut mitään selvää.. Poika oli pukeutunut mustiin, tiukkoihin vaatteisiin. Hän näytti niissä todella viehättävältä, mutta en saanut langeta siihen. "Ku-Kuka sinä olet?" kysyin ääni täristen, nojautuen siihen vaaleahkoon seinään silkasta pelosta. Olihan se nyt outoa, kun joku outo tyyppi tulee huoneeseeni jostain tietämättömästä. Se tyyppi nousi sängystäni ja läheni minua. Kohdallani hän polvistui eteeni ja virnuili lempeän ovelasti. Hän tarttui hellästi käteeni ja suukotti sitä. Mitä hemmettiä? "Olen ikioma palvelijanne, aina ja ikuisesti. Kutsukaa minua nimellä Michael" poika sanoi suukotettuaan kättäni kerran. Olin sekavassa tilassa, ja olin vähällä pyörtyä. Vaalea ihoni kalpeni entisestään ja kaikki alkoi hämärtyä... Kunnes tajusin olevani pian omassa sängyssäni. Se kävi äkkiä. Mitä oli oikein tapahtunut...?"
Noh, mitä tykkäätte? Olisikohan tuo hyvä? :DD Olen kirjoittanut sitä vielä enemmäninkin, mutta ajattelinpa laittaa nyt tuon verran :> Kommentoikaa toki... Tai jotain... ^^''
Mut se siitä tän päiväisestä. Tänään saatan tulla vielä kirjoittamaan siitä, kuinka kävi lääkärireissun. Pelkään jo sitä hetkeä... u__u
- Vi Ses! -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti