- Heij~ -
On joulu, viimeinkin... Mutta miksi en ole siitä enään niin innoissani? Tjaah... Toisiksi vanhin siskoni tuli tänään käymään. Tuntui jotenkin oudolta ista hänen vierellään sohvalla. Aivan kun en tuntisi koko tyyppiä! Noh... En tavallaankaan tunne, enhän minä oikeastaan hänestä tiedä kuin nimen, syntymäpäivän ja sen, että meillä molemmilla on sama isä, mutta eri äiti. Ja silti olemme niin samannäköisiä välillä.. Saan kuulla siitäkin jatkuvasti... "Ilmeenne ovat niin samallaisia!", "Kuullostat ihan X:ltä!" <-- Tuollaista suunnilleen. En halua olla kenekään kanssa aivan samallainen! Siksi pyrinkin olemaan erillainen! Haluan ihan oman identiteetin... Argh.. Välillä tuntuu, etten koskaan saa olla omallain...
Mutta, mitäs nyt jouluna masentelemaan! Vaihetaanpa hiukan positiivisempiin(?) juttuihin! Nimittäin viime yönä näin ihan liiankin outoa unta... En muista kaikkea aivan, mutta yhden kohdan muistan liiankin selvästi. Se koskee sitä erästä! Uni meneepi näin;
Olin sen erään kodin pihalla. Olin rohkennut ja päättänyt mennä tapaamaan häntä ja pyytämään anteeksi. Noh, minulla oli jostain kumman syystä pikkusiskoni läppäri kainalossani. Tepastelin röyhkeästi sisään ja suuntasin sen erään huoneeseen. Siellä oli muitakin, kuin pelkästään se eräs; Erään lisäksi oli hänen kaverinsa ja eräs pikkusiskoni kavereista poikaystävineen. Olimme läppäreillä ja chattailimme. Unohdin tosissani siinä unen alussa pyytää anteeksi. Pian ilmestyi kuisti(kyllä, vieläpä toiseen kerrokseen. Olimme näet yläkerrassa~) Kuistilla kasvoi puu ja siellä oli ihan älyttömästi oravia ja muita nakertajia. Kaikki muut häippäs kuistille sinne oravien seuraan, paitsi minä ja se eräs. Hänelle tuli joku tiltti koneeseen ja minä jostain syystä jäin auttamaan. Unohtaen toki kokonaan, että minun pitäisi vältellä häntä. Aivan kun olisimme taas kaverit. Tiesin jostain syystä läppärin vian ja onnistuin korjaamaan hänen koneensa. Poju kiitti minua hieman nolona, mutta minusta se oli suloista. Siirsin läppärin unessani sivuun ja otin pojua kädestä kiinni. Vedin häntä mukanani kuistille. Oravat ottivat meidät vastaan ja rupesi tuulikin pauhaamaan. Juuri ennen unen loputtua sain sanotuksi kaksi sanaa, jotka oli alunperinkin pakko sanoa;
Anteeksi ja kiitos.
<-- Tuommoista minä ainakin näin. ouo Olihan siinä toki ollut muitakin juttuja, mutta sattuneesta syystä en muista yhtään mitään Dx Muuten toki kertoisin enemmänkin... ^^'' Toivon mukaan tuo olisi enne vaikka sovusta tai jostakin... TT___TT Ihana joululahja antaa minunlaiseni nähdä jotain noin ihanaa unta... ~ (Anteeksi muuten, jos ette kertomastani saaneet selvää :'D )
Ei minulla muuta jännää tässä ollut. Voin toivottaa teille vain hyvää joulua ~ Vaikka toivottelinhan minä sitä jo aikaisemminkin... ^__^'' Ehheh ~
- Vi ses~ -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti